Aika: n. 10:00
Sää: aluksi aurinkoinen ja tyyni, myöhemmin tuuli yltyi
Kolmansien treenien oli tarkoitus myös olla Kerkkoossa, mutta tosietsintöjen vuoksi siirreettiin ne Karhusaareen. Siellä oli karannut vanha kultanennoutaja ja tarkoituksena oli siinä meidän treenien sivussa haravoida aluetta.
Treenit alkoi taas sillä, että Nuppu teki jäljen. Onneton oli taas ihan onneissaan, ko metsään pääsi ja valjaat ja kaikki oli päällä. :) Jälkeä ajamaan Nuppu pääsi kolmantena. Maalikoirana oli kouluttajan sakemanninarttu. Nupulla jäi ajankohdan vuoksi aamuruoka välistä ja tunnetusti maha rupesi rolisemaan. Ruoho maistui. Myös silloin, kun olisi pitänyt lähteä jäljelle. Kouluttaja tulkitsi sen sijaistoiminnaksi. Eli joko Nupulla ei ollut hajua jäljestä tai sitten se vaan halus näyttää meille keskaria. En ihan allekirjoita tuota Nupun herkkävatsasuuden tuntien. Siirryttiin märehtimispaikasta etiäpäin ja sen että ehdin hajulähteen Nupun kuonon eteen laittaa, lähti tyttö jo jäljelle. Merkkejä tuntui olevan harvakseltaan. Tai no, ei niitä kyl hirmusesti ehtiny ettiäkään. Mut sen mitä näki. Mut kovasti tyttö vaikutti hajua seuraavan. Ikävästi vain tuuli painoi hajun kaikenmaailmaan ryteikköihin. Nam. Jälki tuntui kestävän ikuisuuden. Tarkoitus oli tehdä L-muotoinen jälki, siis sellainen, missä on selkeä kulma. Tarvii kyllä myöntää, ettei meikäläisen navigaattori pysyny vauhissa mukana.
Saavuttiin vähän aukeammalle kohdalle, kiivettiin kalliota ylöspäin. Ja voi! Nuppu pysähtyi ja selkeesti otti ilmasta hajun. Kouluttajan mukaan kuulema myös vilkaisi miuta. Enhän mie sitä nähny. Huomannu. Olin vaan niin hämilläni, ko maalikoiraa ei näkyny missään ja koitin sit palkita Nuppua keppileikeillä. Myöhemmin kouluttaja kertoi Nupun ilmaisun olleen ilmiömäinen. Ja jos en olisi sitä huomannut, olisi hän ostanut minulle valkoisen kepin... Että sellaista. :)
Tässä vielä kuva Nupusta kalliolla ilmaisun jälkeen. Kovasti jäi maalikoira vaivaamaan. :)
Jäätiin Nupun kanssa hengaileen autolle, taannuttelemaan hikeä. Pitämään juomataukoa toisten uurastaessa vuorostaan. Kovasti tytön maha jatkoi rolisemistaan. Frolicitkaan ei maistunu.
Lopunaikaa Nuppu olikin autossa. Ohjaaja aka basil-marsu pääsi vielä katsomaan, kuinka kouluttajan ammattilaiskoira toimi tosietsinnöissä. Mielenkiintoista oli. Itse en kyllä olisi osannut koiraa tulkita. Tämä kai kertoo siitä, että kutakin koiraa tarvii tosiaan oppia tulkitsemaan.